Lähipiiri ja vammaisen seksuaalisuus

Kuinka lähipiiri voi tukea vammaisen ihmisen seksuaalisuutta?

Seksuaalioikeuksissa meille kaikille turvataan yhdenvertainen oikeus seksuaaliseen vapauteen, itsemääräämiseen, mielihyvään, tieteeseen perustuvaan tietoon sekä seksuaalikasvatukseen. Jokainen ihminen, vammainen tai vammaton, on oikeutettu saamaan ajan tasalla olevaa, faktoihin perustuvaa ja sensitiivistä seksuaalikasvatusta.

Seksuaalikasvatusta pienestä pitäen

Vammaisuus ei vähennä tai poista seksuaalisuutta, joten vammainen lapsi tai nuori tarvitsee ja ansaitsee seksuaalikasvatusta, kuten vammaton ikätoverinsa. Seksuaalisuutta voi tukea tarjoamalla laadukasta seksuaalikasvatusta jo pienestä pitäen. Ihmisen kehitystaso ja yksilölliset piirteet huomioiden, tulee kertoa hänelle seksuaalisuudesta valehtelematta ja oikeilla termeillä.

Terve suhtautuminen vammaan

Vammaiset ihmiset kohtaavat edelleen ableismia (vammaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä), joka näyttäytyy yhteiskunnassamme monin eri tavoin; vammaisten vastakohtana puhutaan ”terveistä”, vaikka vammaisuus ei ole sairaus. Vammaisia puhutellaan alentavaan sävyyn ja usein henkilöä koskevat kysymykset saatetaan esittää esimerkiksi avustajalle, eikä henkilölle itselleen. Usein myös vammaisilla henkilöillä luullaan olevan kognitiivisissa kyvyissä puutteita, vaikka näin ei olisi.

Kaikilla on oikeus seksuaalisuuteen

Seksuaalisuutta voi tukea normalisoimalla ajatusta, että kaikilla, myös vammaisilla ihmisillä, on oikeus seksuaalisuuteen, ja se on luonnollinen osa ihmisen elämää. Vammaisen henkilön vammaa ei lähtökohtaisesti pidä ajatella esteenä tai haasteena seksuaalisuuden kannalta, vaan henkilön itsensä tulisi antaa kertoa ja määrittää hänen haasteensa ja tavoitteensa. Vamma voi vaikuttaa seksuaalisuuteen tai sen ilmaisuun, mutta se ei ole määräävin tekijä vammaisen henkilön seksuaalisuudessa.

Kuvakommunikaatio keskustelun avuksi

Seksuaalisuutta voi tukea antamalla turvallisen tilan ja aikaa keskustella aiheesta ihmisen omilla ehdoilla. Tärkeää on varmistaa, että vammaisen henkilön ääni varmasti kuullaan, ja se tulee varmistaa esimerkiksi kommunikaation apuvälineitä käyttämällä. Kommunikaatio onkin avainasemassa; kuinka henkilö tulee ymmärretyksi ja kuulluksi, jos meillä ei ole keinoja ymmärtää häntä?

Lue vinkit kuvakommunikaation hyödyntämiseksi keskusteluissa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

error: Sisältömme on suojattu!