CP ja seksuaalisuus – verkkokyselyn vastaukset ja ihmisten omat kokemukset

Keväällä 2026 ilmestyy uusi materiaali, aiheena CP ja seksuaalisuus. Tätä materiaalia varten toteutimme verkkokyselyn aiheeseen liittyen.

Kyselyn tarkoituksena oli saada tietoa cp-vammaisilta ihmisiltä itseltään. Miten ihmiset ovat kokeneet vamman vaikuttaneen seksuaalisuuteen – tai siihen, miten vähän tai paljon asia on ollut osa elämää? Miten ihmiset ovat saaneet tukea seksuaalisuuteen liittyviin asioihin terveydenhuollossa tai kuntoutuksessa?

Toiveenamme oli saada omin sanoin kerrottuja kokemuksia, mutta myös kertomuksia siitä, jos kokemuksia ei ole ollut tai tukea ei ole kaivattu.  Kyselyyn vastaaminen oli nimetöntä.

Ketkä vastasivat?

Vastaajista 72 % oli naisia ja 21 % miehiä, loput vastasivat “muu” tai eivät halunneet kertoa sukupuoltaan.

Miten saatua tietoa ja tukea arvioitiin?

Kun vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten hyvin he ovat saaneet seksuaalisuuteen liittyvää tietoa ja tukea:

• 13 % koki tiedon olleen erittäin hyvää
• 26 % hyvää
• 40 % kohtalaista
• 11 % huonoa
• 4 % kertoi, ettei ole saanut lainkaan tietoa tai tukea
• 6 % ei osannut sanoa

Yhteensä siis yli puolet (55 %) koki tiedon korkeintaan kohtalaiseksi tai huonoksi. Tämä kertoo, että tuki ei vastaa tarpeisiin riittävän hyvin.

Mistä tietoa on saatu?

Kysely osoittaa selvästi, että tieto seksuaalisuudesta on kertynyt ennen kaikkea epävirallisia reittejä pitkin. Lähes puolet vastaajista (49 %) kertoi etsineensä tietoa itse internetistä. Media ja ystävät nousivat vahvasti esiin, mutta huomioitavaa on, että myös aikuisviihde, eli porno, nousi esiin yhtenä merkittävänä tiedonlähteenä!

Ammattilaisten rooli jäi yllättävän pieneksi. Vain noin joka neljäs oli saanut tietoa seksuaalineuvojalta tai -terapeutilta, ja vielä harvempi lääkäriltä tai koulun kautta.

Tämä herättää kysymyksen edelleen tutun kysymyksen: miksi seksuaalisuus ei ole luonteva osa kuntoutusta ja terveydenhuoltoa, vaikka se koskettaa suoraan kehoa, toimintakykyä ja hyvinvointia?

Tietoa seksuaalisuudesta on haettu monista lähteistä, mutta painopiste on selvästi epävirallisissa kanavissa:

• 49 % on hakenut tietoa itse internetistä
• 42 % on saanut tietoa mediasta (elokuvat, tv, podcastit)
• 40 % ystäviltä tai tutuilta
• 28 % aikuisviihteestä

Ammattilaisten rooli jää pienemmäksi:

• 25 % seksuaalineuvojalta tai -terapeutilta
• 21 % CP-liitolta tai muilta vammaisjärjestöiltä
• 11 % lääkäriltä
• 11 % koulusta tai opettajilta

Keneltä tietoa haluttaisiin lisää?

Kun kysyttiin, keneltä vastaajat toivoisivat saavansa lisää tietoa seksuaalisuudesta, suunta muuttui. Seksuaalisuudesta halutaan selkeästi puhua ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät CP-vammaa ja seksuaalisuutta:

• 40 % toivoo tietoa CP-liitolta tai muilta vammaisjärjestöiltä
• 34 % seksuaalineuvojalta tai -terapeutilta
• 26 % fysioterapeutilta
• 25 % vertaisryhmistä tai vertaistukihenkilöiltä
• 21 % lääkäriltä

Lähtökohtaisesti peruskoulussa ja mahdollisimman monimuotoisesti. Myös osana toisen asteen aikaista kuntoutusta/lääkäriseurantaa voitaisiin automaattisesti tarjota käyntiä seksuaalineuvojalla/terapeutilla. Oppaiden jakaminen on tärkeää, mutta voisi suositella myös kirjallisuutta, podcasteja jne. sekä koulussa että soten puitteissa.

Koulumaailmassa jo ala-asteesta alkaen, kuntoutuksessa ja lääkärissä pieninä palasina läpi elämän.

En oikein tiedä mutta koen hyödylliseksi puhua jonkun kanssa, joka ymmärtää cp-vamman.

Aihe on edelleen jossain määrin tabu; puhumista yleisesti tulisi helpottaa niin, että vammaisen henkilön olisi helpompi ilmaista mistä ja milloin kaipaa tietoa. Koulun ja tk:n henkilökunnan seksuaalikasvatuksen ja neuvonnan laajentaminen, sillä nyt se keskittyy pääosin ns. normaalilla toimintakyvyllä olevien ihmisten neuvontaan ja kuvaamiseen. En koe, että saisin tarvittaessa neuvontaa erilaisiin teemoihin esim. terveydenhuollosta, sillä heillä ei ole tarpeeksi tietoa.

Monipuolisesti kaikkialla. Cis heteroiden lähetyssaarnaaja ei ole ainoa seksin harrastamisen tapa. Moninaisempaa puhetta seksuaalisuudesta, seksitaudeilta suojautumisessa kaikenlaisissa akatemiassa ja seurassa ja infoa myös siitä, että ei ole pakko haluta seksiä, koskaan, ei se ole mikään pakko edes parisuhteen toimivuudelle!!!

Mielestäni on tärkeää, että vammainen henkilö tulee kohdatuksi neutraalisti seksuaalisuuteen, seksiin, tai perhehaaveisiin liittyvissä kysymyksissä. Jos yleislääkärillä ei ole tietoa vamman vaikutuksista näihin, lääkäri voisi ohjata jonnekin mistä tieto löytyy. (esim. CP- liitto) Mielestäni on tärkeää tarjota tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista, mutta tulee antaa henkilön itse päättää, milloin, mitä ja kenen kanssa haluaa käsitellä. Ei ole pakko olla aina lääkäri, voi olla esim. Oma fyssari tai toimintaterapeutti, tai joku vammaiselle turvallinen henkilö.

Mielestäni seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä tulisi olla enemmän tietoa nimenomaan cp-vammaan liittyen terveydenhuollossa. Toivoisit cp-liiton sivuille tietoa raskaudesta ja synnytyksestä, lisäksi toivoisin vertaistukiryhmää raskautta suunnitteleville tai henkilöille, jotka asiaa miettii.

Lapsen/alaikäisen nuoren ollessa kyseessä pitää hänen ilman muuta päästä osallistumaan koulussa annettavaan seksuaalikasvatukseen (toivottavasti ulos sulkemista ei enää tapahdu). Omalla kohdallani vanhemmat tai terveydenhuollon toimihenkilöt eivät ole olleet aloitteellisia tähän aihepiiriin liittyen, mutta se ei ole ollut tarpeen. Joitakin nuoria se voi kuitenkin auttaa aiheen esiintuomisessa ja osoittaa, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat voi ottaa puheeksi. Ihmissuhteissa en voi kuvitella ryhtyväni yhden illan juttuihin; on niin monta asiaa, jotka pitää puhua selväksi ennen kuin edetään seksiin saakka, jos sitä ikinä edes tapahtuu.

Yleisesti voisi ottaa puheeksi koulussa terveystiedon oppitunnilla ja terveydenhoitajan tarkastuksessa. Kuntoutuksessa silloin, jos on esim. kipuja tai muita haasteita. Kuntoutuksessa ja vertaisryhmässä voisi keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä tunteista. Parisuhteessa kumppanin kanssa myös tärkeä keskustella.

 Toivoisin, että vamma ja seksuaalisuus tulisi esille jo nuorena, esimerkiksi koulussa terveydenhoitajalla. Myös fysio- ja toimintaterapeuteille pitäisi olla valmius ja uskallus puhua ja ottaa esille seksuaalisuuteen liittyvät asiat.

Minun mielestäni olisi tärkeää, että asioista puhuttaisiin sillä tasolla, ettei ihmisellä olisi vammaa. Olen kokenut vähättelyä kyseisissä asioissa ja siten minusta on tullut todella arka puhumaan asioista kenenkään kanssa.

Mitkä asiat vaikuttavat eniten seksuaalisuuteen?

81 % vastaajista koki spastisuuden vaikuttavan seksuaalisuuteensa. Lisäksi nousivat esiin seksin toteuttamiseen liittyvät toiminnalliset vaikeudet (57 %) sekä yleiset motoriset haasteet (43 %). Kuitenkin myös epävarmuuden ja itsetunnon kysymykset nousivat isosti esille seksuaalisuuteen vaikuttavissa teemoissa, kun useampi kuin joka kolmas vastaaja nosti esiin seksuaalisuuteen liittyvät pelot, epävarmuuden omasta pystyvyydestä ja itsetuntoon liittyvät kysymykset. Tämä kertoo siitä, että haasteet eivät ole vain mekaanisia. Kun vastaajia pyydettiin nimeämään asiat, jotka vaikuttavat eniten heidän seksuaalisuuteensa ja sen toteutumiseen:

• 81 % mainitsi spastisuuden
• 57 % seksin toiminnallisen toteuttamisen vaikeudet
• 43 % kehon motoriikan yleiset haasteet
• 36 % seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät pelot
• 36 % epävarmuuden omasta pystyvyydestä
• 36 % itsetunnon ja kehosuhteen kysymykset

Ehdottomasti eniten haasteita ovat kuitenkin tuottaneet virtsatieinfektiot. Niistä pitäisi puhua KAIKILLE. Nykyään on onneksi estolääkitys, jota käytän tarpeen mukaan yhdynnän jälkeen. Ja ainiin! Myös yliliikkuvat nivelet tuovat haasteita. Vaikeuttavat osaa asennoista tavalla, että olkapää tms. meinaa mennä sijoiltaan. Kerran suihin otossa leukani meni sijoiltaan – ja joudun varomaan sitä nykyään myös joka kerta kyseisessä puuhassa.

Epäonnistumisen pelko, kun uupumus ja kipu vaivaavat. Noloja tilanteita kun spastisuus haittaa asennoissa pysymistä. Pelko siitä pysyykö rakko hallinnassa orgasmin hetkellä.

Sooloseksissä käsien toiminta joskus puutteellista eli sopivan apuvälineen löytyminen.

Ennakkoluulot että en osaisi yhtään harrastaa seksiä, cp vammasta kertominen deittisovelluksissa johtaa usein hylkäämiseen. Myös läheisyys kuten kädestä pitäminen kävellessä, halaaminen… voi olla haastavaa liikuntarajoitteiden takia.

Vammaisen kehon motoriikka ja spastisuus vaikeuttaa esim. erilaisten asentojen toteuttamista. Tarvitsisin kenties tietoa, millaisilla keinoilla eri asentoja voisi helpottaa niin, etteivät ne olisi fyysisesti niin uuvuttava.

Luulin nuorena, ettei minua, vammaista naista, kukaan mies halua, jos en suostu seksiin. Itsetuntoni oli vuosia täysin sidottu seksuaalisuuteen ja seksiin harrastamiseen. Oikeasti kaipasin vain läheisyyttä, henkistä yhteyttä mutta sekoitin sen fyysiseen. Nyt olen hyvässä suhteessa, jossa on paljon läheisyyttä mutta ei penetratiivistä seksiä ja olen onnellinen.

Elän parisuhteessa vammattoman ihmisen kanssa. Kumppani itse ymmärtää hyvin ja pyrkii aina auttamaan, mutta itse koen joskus riittämättömyyttä, kun spastisuuden takia väsyn asentoihin, saatan kokea kipua, kun keho väsyy enkä pysty yhtä hyvin motorisesti toimimaan yhdynnässä. Etenkin aiemmin myös epävarmuutta siitä, onnistuuko hyvä seksi kanssani ollenkaan, mutta turvallisessa suhteessa seksiin liittyvät omat pelot saaneet hälvetä.

On kokemusta siitä, ettei perheessäni käyty murrosikää kanssani juurikaan läpi sen ollessa ajankohtainen (esim. kuukautisiin liittyvät perusasiat, kuten vuotoa ehkäisevät välineet.) Vaan otin selvää kaikesta itsenäisesti. Sain kuulla myös, että olen hankala perheeni jäsenille, kun tarvitsin apua esimerkiksi lakanoiden vaihtamisessa ja vaatteiden pesemisessä vuodon aikana.

Seksi tai seksuaalisuus ei ole elämässäni kovin tärkeää tai merkityksellistä, enkä ole koskaan kokenut tarvetta harrastaa kahdenvälistä seksiä, “omaa kivaakin” melko harvoin. Saatan fantasioida, mutta tällöin seksikumppanina on joku, jonka tunnen. Fantasioissa minun ei tarvitse miettiä, onko jokin asento kivulias tai hankala. 

Ihmisten ymmärrys ja tieto aseksuaalisuudenkirjosta, intersukupuolisuudesta, sekä transmaskuliinisuudesta on vähäistä. Puhumattakaan Cp-vammasta. Välillä tämä turhauttaa.

Tiedottomuus miten vamma vaikuttaa seksuaalisuuteni. En ole tietoinen onko kellään valmiuksia ottaa sitä puheeksi. Epävarmuudet itsetunnossa, kehon kuvassa. Onko minulla jaksamista seksiin toisen kanssa?

“Huonommuus” ja häpeä vammattomiin verrattuna; vertaistuen puute; en koskaan (nuorena) tuntenut ketään toista cp-vammaista ja aristelin tapailla “terveitä”. Tämä on vaikuttanut seksuaalisuuteenkin, mutta enemmän toki yleisesti ihmissuhteissa.

Miten vammattoman kumppanin kanssa puhua omista rajoitteista/avuntarpeesta liittyen seksiin. Lonkkien kipeytyminen seksin aikana (yksin tai yhdessä)

Raajat ovat jäykät eivätkä taivu, jos kumppani on esimerkiksi kovin leveä.

Kyselyssä kysyttiin myös onnistumisia seksuaalisuuden suhteen.

Pidän hyvänä asiana sitä, että mulla on ollut paljon eri seksikumppaneita. Ei sinänsä määrän takia vaan, että olen kohdannut eri tavoin viehättäviä ihmisiä ja erilaista seksuaalisuutta. Muiden kautta oppii myös itsestään. Ja flirttailemalla oppii kommunikaatiosta!

Nautin valtavan paljon siitä, että olen viehättävä vammainen. Vammaisuus tuo oikeastaan paljonkin lisää mun seksuaalisuuteen. Hemiplegiassa kehon eri puolet tuntuvat aivan erilaisilta ja se tuntuu myös seksissä. Epätäydellisyys on hirmu kiinnostavaa ja viehättävää. Vanhemmalla iällä olen oppinut saamaan useita orgasmeja peräkkäin ja muutoinkin olen hirmu tyytyväinen lantiopohjan lihaksiin. Jollain tapaa ne lienee varmaan symmetrisintä mun kehossa.

Olen kohdannut kumppaneita, joita vammaisuus ei ole haitannut ja saanut kokea olevani viehättävä ja haluttava. Olen huomannut, että kun kumppani on tuttu ja ei tarvitse hävetä tai pelätä omia oireita, olen rentoutunut ja seksi sujuu. Olen myös huomannut, että rajoitteistani huolimatta voin tyydyttää toisen.

Seksin harrastaminen yleensä tuntuu helpottavan itellä spastisuutta ja kipuja. Ja rentona pystyy olemaan nyt myös gynellä tai papakokees. Ennen ekaa kertaa samana vuonna ku eka oli en pystynyt olemaan rento kolme yritystä ja viimenen onnistu ilman jännitystä ja tajusin heti et se oli seksin ansiota, tätä oli tehty noin vuorokausi ennen kolmatta aikaa.

Seksilelut on ollut helppo tapa tutustua omaan seksuaalisuuteen. Toivoisin myös, että eri apuvälineistä mitkä voisi auttaa seksissä (ei pelkästään seksileluista) puhuttaisiin enemmän.

Yleisesti hyväksytyksi tulemisen tunne, sillä vammaisuus saa aina pohtimaan, millaisissa tilanteissa ja kenen näkökulmasta olen hyväksytty tasavertaisena.

Nautin enemmän soolo seksistä kuin kumppanin kanssa. Koska silloin ei satu.

Seksiä kanssani on kehuttu parhaaksi koskaan. Kehoani, myös niitä osia, mitä itse häpeän, kuten pömppömahaa, on suudeltu hyväksyvästi.

Oma kehonkuva on parantunut psykofyysisen fysioterapian myötä

Itsetyydytys on ihanaaa!

Paras kumppani. Auttanut myös kehon kuvan kanssa. On sanoittanut, miten viehättävä olen kumppanin silmissä ja ottaa todella hyvin vamman huomioon, kun suunnitellaan tai toteutetaan seksiä.

Ensimmäinen seksikerta toisen henkilön kanssa. Pystyin ja jaksoin yllättävän kauan olla menossa mukana.

Mistä kaivataan lisää tietoa?

Eniten lisätietoa kaivattiin seksuaalisesta itsetuntemuksesta ja kehonkuvasta (43 %). Tämä kertoo, että ihmiset eivät kaipaa vain ohjeita tekemiseen, vaan ymmärrystä itseensä.

• 43 % seksuaalisesta itsetuntemuksesta ja kehonkuvasta
• 38 % yleisistä seksin ja läheisyyden asioista
• 30 % seksin apuvälineistä
• 34 % ihmissuhteista
• 25 % lapsettomuudesta ja perhesuunnittelusta

Haluaisin hirveästi kannustaa ihmisiä ottamaan ohjat omiin käsiin! Kommunikointi ylipäätään kunnioittavasti mutta leikkisästi ihmisille on ihanaa. Seksuaalisuus saa myös näkyä pukeutumisessa!

Tärkeä aihe, josta ei kuitenkaan valitettavasti aina puhuta mutta on monen mielessä.

Havahduin keväällä siihen, etten ole nähnyt erilaisia äitejä. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten vamma voi vaikuttaa perheellistymiseen, sillä siitä ei ole puhuttu missään. Kaipaisinkin käytännön tietoa esim. vammaisjärjestöiltä ja terveydenhuollon henkilöstöltä ja erilaisten äitien representaatioita mediaan.

Toivoisin keinoja rentoutumiskeinoja; ettei sattuisi niin paljon.

Lisää puhetta seksittömyydestä vaihtoehtona.

Perhesuunnittelusta/ perhe-elämästä. Nimenomaan sillä näkökulmalla, että vamma on toisella vanhemmalla.

Enemmän tietoa aiheeseen liittyvistä apuvälineistä.

Vammaisten seksuaalisuus pitäisi nostaa enemmän esille asumisyksikössä.

Käsiteltäisiin myös samaa sukupuolta olevien tarpeita.

Runkkaamisesta, sormettamisesta, yhdessä masturboinnista puhuminen, jopa tekeminen, olisi mahdollista tietenkin kaikkien yhteisellä suostumuksella.