Epilepsia ja seksuaalisuus

Epilepsia ja seksuaalisuus

Epilepsia on neurologinen sairaus, johon liittyy aivojen hermosolujen sähköisen toiminnan häiriö. Epilepsia vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin ja elämänlaatuun, joihin myös seksuaalisuus kuuluu.

Epilepsian vaikutuksista seksuaalisuuteen löytyy valitettavan vähän tietoa suomenkielisistä lähteistä, mutta myös kansainvälisistä tutkimuksista. Vaikka yleisellä tasolla seksuaalisten toimintahäiriöiden esiintyvyys on tunnistettu epilepsiaa sairastavien ihmisten elämässä, niiden esiintyvyys, luonne, syyt ja hoito ovat huonosti ymmärrettyjä.

Seksuaaliset toimintahäiriöt

On arvioitu, että 14–66 % epilepsiaa sairastavista ihmisistä kärsii jonkinasteisista seksuaalisista häiriöistä ja epilepsian on todettu olevan yhteydessä suurentuneeseen seksuaalihäiriöiden riskiin (Vuola 2020; Luef 2008; Mazdeh ym. 2020; Rathore ym. 2019; Zhaoa ym. 2018). Seksuaalisten toimintahäiriöiden yleisyyden on todettu olevan myös yhteydessä yleisesti heikompaan elämänlaatuun (Henning ym. 2019). Joissakin tutkimuksissa on todettu seksuaalisen toimintahäiriön olevan todennäköisempää ohimolohkoepilepsiassa (erityisesti oikealla puolella) verrattuna muihin ulko-ohimolohko- ja yleistyneisiin epilepsioihin (Atif ym. 2016; Rathore ym. 2019; Zhaoa ym. 2018). Seksuaalinen toimintahäiriö on myös todennäköisempi potilailla, joilla on hallitsematon epilepsia ja siihen liittyvää ahdistusta ja masennusta, kun taas hyvin hallinnassa olevan epilepsian kohdalla seksuaalisten toimintahäiriöiden esiintyvyys on pienempi. (Rathore ym. 2019).

Kuitenkaan selvää syy-seuraussuhdetta ei ole tutkimuksissa saatu esille, ja häiriöiden ilmaantuvuuden vaihtelevuus on kovin suuri. Häiriöiden yleisyyden ja luonteen arvioimista haastaa epilepsian eri kohtaustyyppien, kohtaustasapainon, kohtauksien vaikeusasteen ja epilepsialääkitysten vaikutuksien arvioiminen osana kokonaisuutta. Yleisluontoista yhteenvetoa ei voida siis oikein tehdä, kuinka yleisiä seksuaaliset toimintahäiriöt ovat ja näin ollen seksuaalisuuteen liittyvien huolien kartoitus tulisi olla aina olennainen osa hoitoa.

Tavallisimpia seksuaalisia toimintahäiriöitä ovat seksuaalisen halun vähäisyys (hyposeksuaalisuus), erektiohäiriöt ja orgasmihäiriöt (Harden 2005; Harden 2006; Zhaoa ym. 2018). Hormonaalisia häiriöitä voi aiheuttaa itse epilepsia, mutta myös epilepsialääkkeet voivat vaikuttaa hormonitoimintaan. Hormonitoiminnan häiriöt voivat vaikuttaa munasarjojen toimintaan, kuukautiskiertoon, hedelmällisyyteen tai testosteroniin, jonka kautta mm. erektioon tai seksuaaliseen haluun. (Hamed 2008; Harden 2006; Morris & Vanderkolk 2005.)

Epilepsiaa sairastavilla ihmisillä on usein psyykkisiä haasteita, jotka heijastuvat heidän seksuaaliseen toimintaansa ja hyvinvointiinsa. Näitä haasteita voivat olla itsetunnon, masennuksen, ahdistuksen ja sosiaalisen eristäytymisen kysymykset. Epilepsia voi vaikuttaa minäkuvaan ja identiteettiin laaja-alaisesti, ja nämä ovat olennainen osa myös ihmisen seksuaali-identiteettiä ja seksuaalista toimijuutta. Mahdolliseen intiimisuhteeseen voi vaikuttaa myös kumppanin kokema pelko tai ahdistus kohtauksesta. Kohtaukset ja erityisesti niiden pelko voi vaikuttaa monin tavoin seksuaaliseen toimintaan. Kohtauksen pelko tai sairauden hallinnan vaikeus voivat aiheuttaa haluttomuutta ja toiminnan välttelyä. (Harden 2005; Rathore ym. 2019.) Masennuksella ja ahdistuksella sekä muilla psyykkisillä oireilla on selkeä vaikutus myös seksuaalisten toimintahäiriöiden ilmentymiseen (Rathore ym. 2019). Haluttomuudella, erektiohäiriöillä ja muilla seksuaalisen toimintakyvyn häiriöillä on taustalla nimenomaan sairauden tuomat ahdistus ja masennus useammin kuin itse epilepsia (Palmio ym. 2021).

Epilepsia ja hormonit

Epilepsialla sekä sen lääkehoidolla voi olla hormonaalisia vaikutuksia ja hormonitoiminnasta löytyykin paljon lääketieteellistä tietoa liittyen epilepsiaan, mutta epilepsian ja lääkehoidon vaikutusten erottaminen on usein hyvin vaikeaa. Epilepsialääkkeillä tiedetään olevan vaikutusta endokriinisiin ja hormonitoimintoihin, joiden kautta myös seksuaaliset toimintahäiriöt ovat mahdollisia. Hormonaalisen säätelyn ongelmat näkyvät kaikilla sukupuolilla, vaikkakin tutkimuksissa puhutaan binäärisesti mies/nais -näkökulmasta. (Atif ym. 2016; Hamed 2008; Lamusuo 2016; Morris & Vanderkolk 2005; Vuola 2020). Hormonitoimintojen häiriöt voivat ilmetä kuukautiskierronhäiriöinä, testosteronitasojen muutoksina, monirakkulamuutoksina munasarjoissa tai hedelmättömyytenä (Khan ym. 2023; Lamusuo 2016; Stefanidou & Montouris 2020).

Lääkityksen vaikutukset ehkäisyyn ja mahdolliseen raskauteen ovat tärkeitä huomoida. Epilepsialääkityksellä on vaikutuksia raskauden ehkäisyyn ja ehkäisypillereiden tehoon. Hormonaalinen ehkäisy voi myös heikentää käytettävien epilepsialääkkeiden tehoa. Raskautta toivottaessa tai raskauden ehkäisyn ollessa ajankohtaista, tulee asiasta aina keskustella lääkärin kanssa. Raskauden suunnittelussa ja raskauden aikana tulee ottaa huomioon epilepsian lääkehoidon mahdolliset muutostarpeet ja seuranta. (Lamusuo 2016.)

Keskustele aiheesta rohkeasti ja avoimesti

Epilepsian ilmentymisen ja seksuaalisten toimintahäiriöiden taustasyyt ovat hyvin moninaisia. Epilepsia voi esiintyä erilaisissa muodoissa, ja sen vaikutukset seksuaaliseen toimintaan voivat vaihdella yksilöittäin. Jos henkilöllä on epilepsian lisäksi muita tekijöitä, kuten aivoverenkiertohäiriö tai aivovamma (joihin voi liittyä myös epilepsia liitännäissairautena), nämä tekijät voivat osaltaan vaikuttaa seksuaalisuuden eri osa-alueisiin.

Epilepsian hoitotavoitteena oleva hyvä tasapaino ja kohtauksettomuus tukevat myös seksuaalisen toimijuuden ja kyvykkyyden kokemusta. Tämä tasapaino on keskeinen tekijä, joka voi edistää potilaan seksuaalista hyvinvointia ja itseluottamusta seksuaalisuudessa (Rathorw ym. 2019). On tärkeää, että seksuaalisuuteen liittyvät huolet otetaan aina puheeksi terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla. Vastuu keskustelun avaamisesta tulisi olla ammattilaisella, mutta myös asiakas itse voi nostaa asian esille. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi olla valmiita reagoimaan kysymyksiin ja huoliin, ja niille tulisi varata riittävästi aikaa vastaanotolla.

Seksuaaliterapian mahdollisuus tulisi olla aina osa hoitopolkua sekä epilepsiaa sairastavalle, että mahdolliselle kumppanille. On tärkeää, että ihminen ja hänen kumppaninsa saavat tietoa siitä, miten epilepsia voi vaikuttaa heidän seksuaalielämäänsä ja mitä keinoja on käytettävissä näiden haasteiden voittamiseksi. Tieto ja avoin keskustelu voivat helpottaa ymmärrystä ja vähentää epävarmuutta, mikä tukee parempaa seksuaalista ja emotionaalista hyvinvointia.

Seksuaalisuuteen liittyviä haasteita on tärkeää kysyä osana hoitoa yksilöllisesti. Ihmisellä tulee olla tilaa ja mahdollisuus kertoa huolistaan hoitavalle taholle. Sairauden vaikutukset ihmisen elämään ovat hyvin yksilöllisiä, ja siksi on tärkeää, että hoitohenkilökunta ei tee oletuksia potilaan tilanteesta. Seksuaalisuus on myös paljon laajempi käsite kuin vain hormonitoiminta tai erektiohäiriö, joten seksuaalisuuden ymmärtäminen laajemmin terveydenhuollon materiaaleissa ja lähteissä olisi tulevaisuuden ydinkysymyksiä.

Seksuaalisuuteen liittyvien pohdintojen kanssa ei tule jäädä yksin. Apua ja tukea on aina pyydettävä ja saatava. Terveydenhuollon ammattilaisten on tarjottava riittävästi tietoa ja tukea, jotta seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä ja haasteita voidaan käsitellä turvallisesti ja luottamuksellisesti. On tärkeää, että ihminen kokee olevansa kuultu ja ymmärretty, ja että hänen tarpeensa otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti hoitoprosessissa.

Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää olla sensitiivisiä ja empaattisia kohdatessaan epilepsiaa sairastavia henkilöitä ja heidän seksuaalisuuttaan. Avoin ja kunnioittava keskustelukulttuuri luo turvallisen ympäristön, jossa seksuaalisuuteen liittyvät huolet voidaan tuoda esille ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta.