Kuvat kommunikaation tukena – Seksuaalisuus kuuluu meille kaikille

Kuvat kommunikaation tukena -teksti on alun perin julkaistu Autismiliiton julkaisemassa Autismi-lehdessä 2/2020.

Seksuaalisuus on läsnä meissä jokaisessa sisäsyntyisesti läpi koko elämämme kaaren. Kuten me olemme yksilöllisiä ihmisiä, seksuaalisuutemmekin on yksilöllistä. Sillä voi olla erilaisia merkityksiä eri elämäntilanteissa, tai siihen voi vaikuttaa jokin ihmisen erityispiirre, mutta ei välttämättä. Seksuaalisuus on herkkä aihe kelle tahansa meistä, ja sen käsittely vaatii hienotunteisuutta niin läheisiltä, kuin ammattilaisiltakin.

Miksi seksuaalisuudesta puhutaan sitten niin vähän? Miksi se on vaiettu aihe, vaikka se on tärkeä osa ihmisyyttämme? Aihe saatetaan kokea kiusalliseksi, tai ettei ole riittävästi tietoa ja keinoja käsittelyyn. Ammattilaisilla haasteellisuus voi liittyä siihen, ettei seksuaalisuuden huomioimista ole opinnoissa ollut, tai se on ollut liian vähäistä. Puheeksi ottoa voi hankaloittaa myös, jos asiakkaalla on jokin vamma tai ominaisuus, joka vaikeuttaa seksuaalikysymysten lähestymistä. Puheen ollessa epäselvää tai sen puuttuessa kokonaan, voi kommunikointi seksuaalisuudesta jäädä ohueksi kuvien puuttuessa.

Kun puhetta ei ole

Kieli ja sanat määrittelevät paljon vuorovaikutustamme toisten kanssa, ja puhumattoman henkilön mielipide, ajatus tai tarina ei tule kuulluksi, jos häntä ei oteta huomioon keskustelussa. Jokaisella on oikeus osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon, ja tällöin ihmiselle tulee antaa mahdollisuus, että hän voi ilmaista tahtonsa ymmärrettävästi ja kokea itse tulevansa ymmärretyksi, mutta myös ymmärtää muita paikalla olijoita.

Hetkittäin haastavia tilanteita liittyen seksuaalisuuteen voi tulla esiin, kun seksuaalisuuteen liittyvät asiat muuttuvat haasteeksi joko ihmiselle itselleen tai ympäristölle. Ihminen ei välttämättä tiedä miten voisi tyydyttää itseään tai outoa tunnetta kehossaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi levottomana toimintana, joka kohdistuu esimerkiksi omaan kehoon tai muihin ihmisiin. Ihminen voi työntää ruumiinaukkoihinsa sinne kuulumattomia tavaroita hakiessaan aististimulaatiota, masturboida julkisissa tiloissa tai vaihtoehtoisesti niin pitkään, ettei muista päivän askareista tule mitään. Myös muiden ihmisten koskettelu tai lähestyminen häiritsevästi voi olla mahdollista.

Ihmiselle on luonnollista tuottaa itselleen nautintoa ja jos puhetta ei ole, ei seksuaalisuuden tarve välttämättä tule esiin muuten kuin toiminnan kautta. Kun henkilö ei oikein tiedä, missä tai miten seksuaalisuuttaan olisi hyvä sekä turvallista toteuttaa, se voi purkautua ympäristöä häiritsevällä tavalla. Näissä tilanteissa on aina seksuaalikasvatuksen paikka ja tilanne, jossa henkilön toive täytyy tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Vain toimintaa kieltämällä harvoin saamme aikaiseksi muutosta ihmisen sisäiseen levottomuuteen. Toiminta tulisi aina ohjata positiivisen kautta toisenlaiseksi. 

Ääritilanteessa on hyvä muistaa myös turvallisuuden näkökulma. Jos ihminen työntää esimerkiksi anaaliinsa sinne kuulumattomia tavaroita aististimulaatiota hakiessa, voi hän pahimmassa tapauksessa loukkaantua pahastikin. Tällöin häntä tulisi ehdottomasti neuvoa tutustumaan turvallisiin apuvälineisiin ja pyritään löytämään miellyttävin vaihtoehto. Peräaukon stimulaatio tuntua ajatuksena vieraalta tai kiusalliseltakin läheisestä tai hoitajasta, mutta se ei saa olla syy jättää ihmistä ongelmansa kanssa yksin.

Parhaassa tapauksessa seksuaalisuudesta keskustelu on tehty avoimeksi, ja esimerkiksi ryhmäkodissa on ns. ”lupa puhua”, myös seksuaalisuusteemoista. Jos ihmisellä ei ole mitään aiheeseen sanottavaa, ei se mitään. On tärkeää tehdä asia näkyväksi ja kertoa, että siitä voi myös puhua. Tällöin ihminen voi jonkin tovin kuluttua tulla asian äärelle ja rohkaistua kertomaan ajatuksistaan tai mieltä painavista asioista.

Autismin kirjon henkilöille usein päivän kulku, erilaiset tilanteet sekä tapahtumat ja ajan hahmotus ovat helpommin ymmärrettävissä visuaalisen tuen kera, esimerkiksi sosiaalisin tarinoin tai kuvallisella päiväjärjestyksen avulla. Sama toistuu seksuaalisuuden saralla; asiat hahmottuvat helpommin kuvien kautta. Seksuaalisuuden osa-alueilla kuvien olemassaolo, ja niiden käyttö on yhtä tärkeää.

Seksuaalisuuden äärellä täytyy erityisesti tiedostaa, että valitsemamme kuvat ja kommunikoinnin välineet rajaavat automaattisesti ihmiseltä mahdollisuuksia kertoa mahdollisimman laajasti ja vapaasti omasta itsestään ja haluistaan. Rajaamme omilla kuvavalinnoillamme siis ehkä jotain aiheita tai mahdollisuuksia pois, jos emme ole valmiita niistä keskustelemaan itse; tämä toistuu melko usein etenkin niissä teemoissa, jotka ovat jollain lailla tabuja. Jos ihmiselle on annettu kuvat vain oletetusta naisesta ja miehestä, miten toinen voi kertoa, jos ei koe olevan oikein kumpikaan annetuista vaihtoehdoista?  Kaikkien kommunikaatiossa käytettävien kuvien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden tärkeys on kommunikaation mahdollistamisen perusta.

Ohjaa eteenpäin

Kaikkien läheisten tai terveydenhuollon ammattilaisten ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita omasta, läheisen tai asiakkaan seksuaalisuudesta. Mutta kuitenkin jokaisen meistä tulisi tietää, mitä ajattelee seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja missä menee oman toiminnan rajat. Tämä edesauttaa sitä, että uskallamme kohdata ihmisen aiheen äärellä ja sen jälkeen ohjata häntä eteenpäin. Emme voi jättää ketään yksin aiheen parissa, emmekä sivuuttaa ihmisen tarvetta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on todellista ihmisyyttä  – kuulemme ja autamme eteenpäin. Etsimme ihmisen, kollegan, ammattilaisen, kuka voi auttaa ja opastaa aiheen äärellä.