In english

Selkoseks.fi

Koulutukset

Monipuoliset seksuaaliterveyden koulutus-, työnohjaus- ja asiantuntijapalvelut.

Ilmaismateriaalit

Ilmaismateriaaleista löydät tuottamamme selkokieliset oppaat.

Kommunikoinnissa tukea tarvitsevien seksuaalisuus

Kommunikoinnissa tukea tarvitseville ihmisille ja heidän kanssaan toimiville ammattilaisille ja läheisille toteutettiin verkkokysely seksuaalisuudesta kommunikoinnista ja sen esteistä.

Esipuhe

Seksuaalinen liberaalius, eli toisin sanoen vapaamielisyys on lisääntynyt ja lisääntyy yhteiskunnassamme hetki hetkeltä. Seksistä, seksuaalisuudesta, sukupuolesta, suhteista ja niiden moninaisuudesta puhutaan enemmän ja vapaammin. Seksuaalisuudesta tehdään podcasteja, kirjoitetaan blogeja ja siitä puhutaan erilaisissa sosiaalisen median kanavissa, kuten TikTokissa ja Instagramissa. Järjestetään kursseja, joilla voit olla enemmän tietoinen omasta seksuaalisesta voimastasi. Konsensuaalisuutta peräänkuulutetaan kaikessa kanssakäymisessä, mutta etenkin seksuaalisessa, ja aivan aiheellisesti. Elämme siis tietyllä tavalla uutta seksuaalista vallankumousta, joka on ehdottomasti paikallaan, sillä esimerkiksi seksuaalikasvatus on pohjautunut pitkään hyvin kapea-alaiseen näkökulmaan seksistä ja seksuaalisuudesta, sekä se on lähinnä koskettanut vain cis-heteroita. Ihmiset hakeutuvat kiinnostuneina seksologian alan koulutuksiin ja vievät tietotaitojaan eteenpäin laajemmille yleisöille.

Seksistä pitää puhua. Seksitavoista pitää puhua. Seksuaalisuudesta pitää puhua. Seksuaalisuuden monimuotoisuudesta pitää puhua. Ihmissuhteissa pitää puhua seksistä ja seksuaalisuudesta, opetella ilmaisemaan toiveitaan ja tarpeitaan.

Mitä, jos et voi puhua?

Puhumiseen kannustetaan, mutta puhumattomuus ei aina ole oma valinta. Onkin parempi puhua kommunikoinnista, sillä kommunikaatiokeinoja on useita, puhe niistä vain yksi. Puhevammaiset jäävätkin seksipuheessa usein kalkkiviivoille muiden rynnistäessä kilpaa kohti maaliviivaa, seksuaalista vapautta, autonomiaa, ja seksipositiivisuutta.

Jos kommunikoinnissa on haasteita, ihminen käyttää usein puhetta tukevaa -tai korvaavaa kommunikointimenetelmää, kuten kuvakommunikaatiota. Kuvat voivat olla visuaalisena tukena viestin vastaanottamisessa, tai niitä voidaan käyttää omaa puhetta tukevana menetelmänä. Joskus, jos puhetta ei ole laisinkaan, voi kuvilla korvata puheen.

Suomessa on noin 65 000 ihmistä, joilla on eri asteisia puhe- ja kommunikointivaikeuksia. Heistä jopa 30 000 tarvitsee puhetta tukevia kommunikaatiomenetelmiä, kuten selkokuvia. Jopa 10 % väestöstä hyötyy selkokielestä osana kommunikaatiota. Yhä useammin terveydenhuollon ammattilaiset tunnustavat seksuaaliterveyden tärkeäksi osaksi asiakkaan hoitoa. Kuitenkin seksuaalisuudesta puhumiseen ja sen puheeksi ottoon liittyy paljon erilaisia haasteita, jotka aiheuttavat sen, että seksuaalisuus on edelleen ohitettu puheenaihe, varsinkin silloin kun kommunikoinnissa on haasteita tai siihen tarvittaisiin apuvälineitä. Seksuaalisuus kuuluu kaikille ja siitä keskustelu tulisi olla kaikille asiakasryhmille mahdollista. Oikeus kommunikointiin turvataan erityisesti YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 19. artiklassa, jonka mukaan jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen. Mielipiteen- ja sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoa ja ajatuksia. 

Kyselyn tarkoitus, tavoite ja toteutus

SelkoSeks toteutti avoimen verkkokyselyn otsikolla Kommunikoinnissa tukea tarvitsevien seksuaalisuus ja siitä kommunikointi. Kysely kohdistettiin kommunikaatiossa tukea tarvitseville, heidän läheisilleen sekä heidän kanssaan työskenteleville.

Tämän kyselyn suurin tarkoitus on edesauttaa seksuaalisuudesta kommunikointia ja lisätä tietoa aiheesta. Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 47 kappaletta. Vastaukset tulivat anonyymina eikä tunnistetietoja kerätty vastaajilta.

Vastaajista 79,1 % oli sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, 18,6 % läheisiä ja 2,3 % itse tukea tarvitsevia. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista ammattien kirjo oli laaja – seksityöntekijöitä, lähihoitajia, palveluasumisyksiköiden ohjaajia, kätilöitä, opettajia, sosiaalityöntekijöitä sekä puhevammaisen tulkkeja. Myös seksuaalineuvojia oli vastaajien joukossa.

Kyselyn tulokset

Kuinka tärkeänä pidät seksuaalikasvatusta? Asteikolla 1–10. Keskiarvo 7,3. Vastaajista 59,1 % oli määritellyt arvoksi 10.

Kuinka tärkeänä pidät seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksia?  Asteikolla 1–10. Keskiarvo 7,36. Vastaajista 57,8 % oli määritellyt arvoksi 10.

Kuinka tärkeänä pidät mahdollisuutta kommunikoida seksuaalisuudesta? Asteikolla 1–10. Keskiarvo 7,48. Vastaajista 63 % oli määritellyt arvoksi 10.

Mikä estää seksuaalikasvatuksen toteutumista?

Seksuaalikasvatuksen esteiksi nimettiin paljon erilaisia asioita, mutta jopa 19 vastaajaa kirjasi vastauksissaan ennakkoluulot ja asenteet estäväksi tekijäksi. Toiseksi suurimmaksi esteeksi koettiin tiedon ja taidon puutteet aihealueeseen liittyen (15 vastaajaa). Muita estäviä tekijöitä olivat materiaalin puute (7 vastaajaa nimennyt), resurssien puute (3 vastaajaa), priorisoinnin merkitys (3) sekä kiinnostuksen puute (1).  Vain yksi vastaaja kertoi, että työyksiköissä seksuaalikasvatus ja -neuvonta toteutuu hyvin.

”Usein seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat erityisihmisten läheisille hankalia. Voi tuntua kiusalliselta keskustella aiheista esimerkiksi oman lapsen kanssa. Vaikkapa kyseisen aihepiirin kuvien käyttö voi tuntua ei-kuvatuettua keskustelua intiimimmältä. Jos henkilön taustalla on esim. kehitysvammaisuutta, ei välttämättä ajatella seksuaalisuuden toteuttamisen tai jo pelkästään siitä tietoisuuden tarpeita olevan olemassa ja ne jätetään käsittelemättä.”

”Aiheesta ei osata puhua edes neuronormatiivien kanssa, saati tällöin kehitysvammaisten /ja tai autisminkirjon asiakkaiden kanssa.”

”Se on ammatillisen koulutuksen puutetta, koska monissa hoitoalan koulutuksissa ei käsitellä lainkaan seksuaalisuuteen liittyvä asioita.”

”Seksuaalikasvatus jää muiden osa-alueiden jalkoihin, eikä sitä osata arvostaa tai nähdä yhtä tärkeänä.”

”Ei osata arvostaa eikä tiedosteta kuinka kokonaisvaltaisen tärkeä osa ihmisoikeuksia, hyvinvointia ja turvallisuutta seksuaalikasvatus on.”

”On edelleen ajatuksia, etteivät vammaiset henkilöt tarvitse, vaikka tarvitsevat erityisesti, koska väkivaltaa sen uhkaa esiintyy enemmän kuin muilla. Etenkin kehitysvammaisten uhka on 10–13 kertainen.”

”Asenne vammaisia kohtaan. Vaikka seksuaalisuus ei nykyisin ole enää niinkään tabu, vammaisten kohdalla se tuntuu olevan toisinaan unohdettukin asia.”

”Seksuaalisuutta ja sen turvallista toteuttamista ei pidetä keskeisenä osana ihmisen kokonaishyvinvointia (varsinkaan silloin, jos ihmisellä on toimintakykyä haittaava vamma).”

Mikä estää seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksia?

Seksuaalisuuden toteuttamisen isoimmaksi esteeksi nousivat myös ennakkoluulot ja asenteet (11 vastaajaa). Toiseksi suurimmaksi esteeksi nimettiin konkreettisen avun ja materiaalipuute (10). Vastaajat nimesivät myös tiedon ja taidon puutteet (5), kumppanin puutteen (3) ja seksuaalikasvatuksen puutteen (2).

”Monet kommunikointia tukevat apuvälineet tukevat hyvin muilla elämän osa-alueilla, mutta saattavat olla puutteellisia sisällöltään seksuaalisuuden osalta (sanasto, kuvat).”

”Kaikilla puhevammaisilla ei myöskään ole esim. kommunikaatiokansioissaan seksuaalisuuteen liittyviä kuvia, jotta aiheesta voisi ylipäätään puhua. Myös perheen ennakkoluulot tai pelot saattavat estää seksuaalisuuden toteuttamisen, koska he yleensä vaikuttavat esim. juuri siihen, että onko kansiossa oikeanlaisia kuvia. Myös seksuaalikasvatuksen puute estää seksuaalisuuden toteuttamista.”

”Apuvälineitä seksuaalisuuden toteuttamiseen on vaikea saada ja itse ostettuna ovat kalliita.”

”On vaikea löytää avustajia, jotka auttaisivat seksissä.”

”Avusteisen seksin palvelujen vähäisyys ja kielteiset asenteet seksissä avustamista kohtaan.”

Isossa osassa vastauksissa tuli esille myös yksityisyyden ja yksilöllisyyden puuttuminen (8).

”Edellä mainitut syyt, sekä asumispalveluyksiköiden asiakkaiden yksityisyyden ja yksilöllisyyden puuttuminen.”

”Esimerkiksi asiakas ei voi tuoda yökylään treffikumppaneita, tyttö/poikakaveria tai seksipalveluntarjoajaa.”

”Yksityisyyden puute, tilanteiden vaikea järjestäminen joissain tapauksissa.”

Asumisjärjestelyt, jotka eivät mahdollista pariskuntien yhdessä asumista tai yövieraita.”

”Palveluasumisen rutiinit, jotka eivät mahdollista esim. seksin harrastamista silloin kun ihminen/ihmiset itse haluavat.”

Mikä estää seksuaalisuudesta kommunikointia?

Jälleen kerran asenteet nousivat tässäkin kohdassa suurimmaksi esteeksi (9 vastausta), mutta myös materiaalin puute nousi sen rinnalle yhtä suureksi estäväksi tekijäksi (9).

”Työpaikoissa kun ollaan käyty opettamassa henkilökuntaa, esiintyy hyvin paljon asenteellisuutta ja joskus jopa aggressioita. Aggressio osoitetaan vähän vihapuhemaisella tavalla, jossa asiakkaita mitätöidään ja seksuaalisuutta pidetään vastenmielisenä ja siitä puhumista pakottamisena.”

”Aihe on edelleen tabu. Ei ole käsitteitä eikä sanoja.”

”Saattaa olla vaikea ja liian henkilökohtainen aihe monelle, joten siitä ei välttämättä halua keskustella.”

”Ammattilainen ei aina kutsu kommunikaatioon tai puuttuu välineitä joilla kommunikoida.”

”Monet kommunikointia tukevat apuvälineet tukevat hyvin muilla elämän osa-alueilla, mutta saattavat olla puutteellisia sisällöltään seksuaalisuuden osalta (sanasto,kuvat).”

”Kommunikoinnin apuvälineessä ei ole sanastoa tai kuvitusta tai symboleja aiheeseen.”

”Apuvälineistä ei ole riittävästi oikeanlaista sisältöä tai jos olisi niitä ei anneta niihin laittaa”

”Olen törmännyt tilanteisiin, joissa saatavilla ei ole esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvää kuvamateriaalia keskustelun tueksi. Vaihtoehtoisesti kuvat voivat olla olemassa esim. kommunikointikansiossa, mutta henkilö ei käytä niitä, koska ne eivät ole hänelle tuttuja.”

”Hoitohenkilökunta ei halua puhua asioista asiakkaiden kanssa. Heistä se on hankalaa, sopimatonta taikka täysin tarpeetonta.”

Vuorovaikutuksen vaikeudet ja haasteet nousivat toiseksi suurimmaksi esteeksi ja hankaluudeksi (8).

”Se kun ei tiedä mitä kehitysvammainen ihminen ymmärtää. On hankalaa kun ei tiedä minkä verran tietoa kehitysvammainen henkilö pystyy ymmärtämään ja omaksumaan ja miten kertoa asioista lapsentasoiselle aikuiselle.”

”Mistä tietää mistä toinen tykkää jos ei suoraan pysty kysymään tai saamaan vastausta?”

”Sanojen puute, selkokielisten kuvien puute, ei kehdata ottaa puheeksi, keskustelukumppani ei kuuntele eikä kuule, mitä henkilö haluaa kertoa.”

Muita estäviä tekijöitä olivat seksuaalikasvatuksen puute (3), ympäristön luomat haasteet (4) ja resurssien puute (1).

Tiedon tarve

Tarvitsetko lisää tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista? Kyllä 31,1 %, Ei 55,6 %, En osaa sanoa 13,3 %.

”Miten tukea jos on autismikirjolla tai neurokirjolla muuten?”

”Toivoisin jokaisen työnantajani ja työyhteisöni opastavan seksuaalisuuden kohtaamisen yhtä hyvin, kuin muihin osa-alueisiin joilla ohjaan ja tuen kommunikoinnissa tukea tarvitsevia lapsia.”

”Lisää apua seksuaalikasvatukseen, yhteistyökumppaneita ja työtovereita.”

”Kaikkeen. Ohjaukseen.”

”Muihin kuin heteroseksuaalisuuteen liittyvissä aiheissa, sen monimuotoisuuden ymmärtämiseksi. Käsitteet eivät ole itselleni selkeitä tällä hetkellä.”

”Kuvamateriaalia mahdollisiin tulkkaustilanteisiin.”

Kommunikoinnin apuvälineet

Mitä kommunikoinnin apuvälineitä käytät?

  • Selkokuvat 85,2 %
  • Kommunikaatiotaulut 70,4 %
  • Viittomat 77,8 %
  • Kuvatyökalu (esim. Boardmaker) 70,4 %
  • Muu, mikä? 51,9 %

Muita kommunikoinnin apuvälineitä vastaajat olivat nimenneet yleisesti kuvat, pikapiirtäminen, puhetulkki, selkokieli, aakkoset, lehtileikkeet, sosiaaliset tarinat sekä kommunikointilaitteet.

Miten tärkeää visuaalinen tuki, kuten selkokuvat ovat osana kommunikaatiota? Asteikolla 1–10. Keskiarvo 7,25. Vastaajista 51,2 % oli määritellyt arvoksi 10.

Mitkä asiat ovat tärkeitä seksuaalisuuden selkokuvissa?

Tärkeimmiksi asioiksi seksuaalisuuden selkokuvissa nousi selkeys ja neutraalius. Kuvissa toivottiin konkreettisuutta ja realistisuutta, mutta kuitenkin myös neutraalia sävyä. Tärkeänä osana nähtiin myös, että kuvat ovat suunniteltu aikuisille ja ovat sen myötä oikeanlaisia, eivätkä liian ”lapsellisia”. Selkeäksi toiveeksi kuvissa tuli myös moninaisuuden ja monipuolisuuden näkyminen, kuten erilaiset seksitavat, suuntautumiseen ja identiteettiin liittyvät asiat sekä nautinnon mahdollistaminen apuvälineiden tai avusteisen seksin avulla.

”Selkeys, ettei huomio kiinnity mihinkään epäoleelliseen mutta toisaalta tarpeeksi visuaalisiin, että niistä selviää, mitä tarkoitetaan.”

”Neutraalit kuvat (ei herätä negatiivisia mielleyhtymiä)”

”Monipuolisuus, moninaisuus, selkeys, eri näkökulmat kuten terveys, nautinto yms.”

Loppusanat

Tämä kysely toi meille toteuttajille lisää tietoa, ideoita sekä vahvistusta, että materiaalille on tarvetta. Vastauksissa on nähtävissä ja kuultavissa samoja ajatuksia, joita meillä SelkoSeksin kehittäjillä on ollut. Haaste kuitenkaan ei ole siinä, että henkilöllä voi olla puhevamma, vaan siinä, että kuvamateriaalia seksuaalisuudesta kommunikointiin ei oikein ole. Ja mikä häkellyttävintä, niitä ei haluta käyttää.

Vammaistyössä törmää edelleen valitettavan usein käsitykseen siitä, että seksuaalisuus ei ole osa ihmiselämää ja arkea esimerkiksi asumispalveluissa. Seksuaalisia tarpeita ja niiden tyydytystä voidaan kauhistella ja rajoittaa mielivaltaisesti. Jos ihminen pyytää tietoa tai apua seksuaalisuuteen liittyvään aiheeseen, hänet voidaan häpeällä vaientaa jopa täysin. Osasyynä voidaan pitää koulutuksen puutetta, sillä selkeästi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan henkilöstöä ei kouluteta riittävästi seksuaalisuudesta ja siksi asian kohtaaminen käytännön työssä voi olla vaikeaa. Koulutuksen avulla voidaan myös rikkoa haitallisia ennakkoluuloja sekä stereotypioita, joiden myötä seksuaalisuuden kohtaaminen on estynyt. Omia rajojaan ei kuitenkaan tarvitse ylittää ja asioista, joista ei itse ole valmis puhumaan, ei ole pakko puhua. Voi kuitenkin miettiä, onko eettisesti kestävä ratkaisu omien rajojen kunnioittamiseen se, että ihminen jätetään yksin tarpeittensa sekä kysymystensä kanssa?

Kun edesautamme seksuaalisen vapaamielisyyden, seksistä kommunikoimisen, seksuaalisuuden ja sen monimuotoisuuden lisääntymistä, meidän tulee muistaa ja huomioida kaikki ihmiset ja pitää kiinni esteettömyydestä sekä saavutettavuudesta. Kaikki ihmiset ovat seksuaalisia olentoja syntymästä kuolemaan ja jokaisella tulisi olla yhdenvertainen oikeus sekä mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen.

Haluamme nostaa esiin myös, että seksuaalikasvatuksen ja siitä kommunikoinnin merkitys on suunnaton, kun pohdimme seksuaalisen väkivallan ennalta ehkäisyä. Tutkimusten perusteella tiedetään, että haavoittuvassa asemassa olevilla lapsilla ja nuorilla on elämässään enemmän erilaiselle väkivallalle altistavia riskitekijöitä ja näin ollen enemmän henkisen ja fyysisen väkivallan kokemuksia. Erityislapset ja -nuoret saavat usein vähemmän seksuaalikasvatusta, mutta ovat yliedustettuina seksuaaliväkivallan kokemuksissa. Jokaisella lapsella on taustastaan riippumatta yhtäläinen oikeus kokonaisvaltaiseen ja laadukkaaseen seksuaalikasvatukseen.

Ole herkästi yhteydessä, mikäli Sinulle heräsi mitä tahansa asiaan liittyvää kommenttia tai kysymystä. Voit laittaa helposti yhteydenottolomakkeen kautta viestiä: SelkoSeks yhteystiedot – SelkoSeks

Henna Suikki, toimintaterapeutti YAMK, erityistason seksuaaliterapeutti NACS

Kommunikoinnissa tukea tarvitsevien seksuaalisuus artikkelin kirjoittaja Henna Suikki

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *