Rintojen omatarkkailu ja rintaterveys kehitysvammaisilla ihmisillä

Miten rintojen omatarkkailu ja rintaterveys on hyvä toteuttaa kehitysvammaisilla ihmisillä? Jokaisella ihmisellä on oikeus huolehtia omasta rintaterveydestään ja se oikeus koskee myös kehitysvammaisia ihmisiä. Miten omatarkkailu toteutuu, jos henkilö ei pysty sitä tekemään itse?

Avusteisesta omatarkkailusta puhutaan silloin, kun henkilö ei pysty tarkkailemaan rintojaan tai rintakehäänsä itsenäisesti tai tarvitsee johonkin tarkkailun vaiheeseen toisen henkilön apua. Rintojen omatarkkailu voi olla haasteellista tai mahdotonta monista eri syistä. Haasteena voi olla fyysisen toimintakyvyn haasteet tai vaikkapa käsien motoriikan hallinnan vaikeus. Omatarkkailua voi hankaloittaa myös kognitiiviset tai psyykkiset rajoitteet.  

• • Sanallinen neuvonta ja ohjaus: avustava henkilö voi ohjeistaa omatarkkailun eri vaiheissa esimerkiksi peilin avulla ja muistuttaa tarkkailun säännöllisyydestä.

• • Välillinen avustaminen: avustava henkilö voi auttaa omatarkkailijaa käden asennoissa, jotta henkilö pystyy tutkimaan omaa rintaansa tai rintakehäänsä.

• • Puolesta katseleminen ja/tai tunnusteleminen: Avustava henkilö tarkkailee toisen henkilön rintoja ja rintakehää katselemalla sekä auttaa tarvittaessa tunnustelussa.

Ensisijaisesti voi pyrkiä opettamaan ihmistä toteuttamaan itse rintojen omatarkkailun sanallisilla ja kuvallisilla ohjeilla, muistuttelulla ja pienellä manuaalisella ohjauksella. Mikäli omatarkkailu vaatii täysin ammattilaisen tai läheisen tekemää kosketusta, on hyvä kuitenkin muistaa, että kehitysvammaisen ihmisen tulee koko ajan tietää ja ymmärtää mitä tehdään ja miksi häntä kosketaan rintoihin. Suostumuksen ja ymmärryksen tulee olla mukana aina rintoja koskettaessa. Sensitiivisyydellä on tärkeä rooli rintojen omatarkkaillussa. Kyse ei ole tutkimuksesta, vaan tarkkailusta eikä kosketus ole eroottista. Kunnioita sensitiivistä tunnelmaa. Rintojen omatarkkailussa avustajan ei kuitenkaan tarvitse olla terveydenhuollon ammattilainen, vaan avustajana voi toimia läheinen, vanhempi, avustaja, hoitaja, ohjaaja… Avustajan ei ole tarkoitus tehdä diagnosointia, vaan poikkeavan löydöksen yhteydessä tulee aina ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan/sairaalaan.

On tärkeää myös, että avustettava voi itse määritellä, kuka häntä avustaa rintojen omatarkkailussa. Myös kehitysvammaisen ihmisen kohdalla on tärkeää tukea hänen itsemääräämisoikeuttaan sekä omaa päätöksen tekoa. Jos päätöksen teossa on haasteita, on syytä käyttää tuetun päätöksenteon mallia, jossa ihmiselle esitellään erilaisia vaihtoehtoja ja yksi niistä on, että henkilö ei halua hänen rintojaan omatarkkailtavan. Se on yksi vaihtoehdoista ja sitä täytyy kunnioittaa. Luottamuksen ilmapiiri on myös tärkeää, että kehitysvammainen ihminen saa itse päättää mitä hänen rintaterveydestään kerrotaan esimerkiksi hänen vanhemmilleen tai muille läheisille ihmisille.

”Omatarkkailun säännöllisyys on tärkeää. Sen voi tehdä esimerkiksi kerran kuussa. Aloittelevan omatarkkailijan suositellaan tunnustelevan rintansa tai rintakehänsä aluksi kerran viikossa, tutustuakseen niihin paremmin. Osittainenkin omatarkkailun tekeminen on tärkeämpää, kuin ohjeen yksityiskohtainen noudattaminen. Tällöin omatarkkailua suositellaan tekemään erityisesti rinnan yläneljänneksestä, eli rinnan yläpuolella ja lähellä kainaloa olevalta alueelta, johon muutoksia useimmiten kehittyy” Tunne Rintasi ry

Rintojen omatarkkailu tulisi sisällyttää kaikkien kehitysvammaisten naisten kanssa toimivien ammattilaisten perehdytykseen sekä osaksi kirjaamiskäytäntöjä. Avusteisella omatarkkailulla voidaan huomata rinnoissa tapahtuvia muutoksia ja huolen noustessa hakeutua terveydenhuoltoon. Rintasyövän hoidon onnistuminen on tehokkaampaa, mitä aiemmin syöpä havaitaan. Miten usein kehitysvammaisten ihmisten terveyshuolia ei huomata ajoissa?

Tutkimusten mukaan fyysisesti vammaiset ihmiset käyvät vähemmän esimerkiksi seulontamammografiassa ja on huolestuttavaa, jos tietty väestöryhmä syrjäytyy tutkimuksesta. Seulontapaikoissa on edelleen haasteita mahdollistaa esteetön liikkuminen ja kaikissa tutkimuspaikoissa ei mammografialaite laskeudu alaspäin, mikä olisi tarvittavaa esimerkiksi pyörätuolissa istuville asiakkaille. Tutkimuspaikan esteettömyydestä tulee aina kysyä etukäteen, mikä on haaste kehitysvammaisille ihmisille itselleen itsenäisesti hoitaa.

YK:n vammaissopimuksen 25 artiklassa Terveys lukee, että vammaisilla henkilöillä on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Artiklassa mainitaan myös sairauksien varhainen tunnistaminen ja puuttuminen, mikä luo perustan rintojen omatarkkailun toteuttamiselle.

Nyt löydät TunneRintasi ryn, Suomen Röntgenhoitajien ja SelkoSeksin yhteistyössä luomat selkokieliset ja selkokuvitetut lehtiset rintojen omatarkkailusta ja mammografiassa käymisestä.

Ota yhteyttä herkästi, mikäli sinulle jäi kysyttävää tai ihmeteltävää aiheesta.

Lähde ja pohjaa tekstille: www.tunnerintasi.fi