Seksuaalikasvatuksesta ja turvataidoista puhutaan koko ajan enemmän ja niiden merkitys nähdään tärkeässä roolissa seksuaaliväkivallan ehkäisyssä, mutta myös lasten ja nuorten hyvinvoinnin kasvussa. Seksuaalikasvatuksella tarkoitetaan seksuaalisuuden kognitiivisten, emotionaalisten, sosiaalisten, vuorovaikutteisten ja fyysisten näkökohtien oppimista ja se alkaa jo varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi nuoruuden ja aikuisuuden. UNESCON suositusten mukaan lapset ja nuoret tarvitsevat ei-tuomitsevaa, tunteiden tasolla virittynyttä, empaattista tukea seksuaalikehitykseensä, jossa myös huomioidaan niin homoseksuaalisten kuin transsukupuolisten nuorten tarpeita ja erityistä riskiä kohdata häirintää.
Myös muut kansainväliset säädökset ja suositukset edellyttävät seksuaalikasvatusta varhaiskasvatuksesta lähtien kuten, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT 19.12.17), Lapsen oikeuksien sopimus 1989, Euroopan neuvoston Lanzaroten sopimus 2011 ja Euroopan Lapsiasianvaltuutettujen suositus 2017.
Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus saada ikään sopivaa seksuaalikasvatusta.
Lapsen oman kehon tuntemus ja lapsen uteliaisuus ovat luonnollisia. Lasten tervettä kehitystä pitää tukea ja suojata suunnitelmallisesti. Lasten seksuaalikasvatusta kutsutaan myös kehotunnekasvatukseksi, ja se on muun muassa lapsen kysymyksiin vastaamista, oman kehon arvostusta, toisten kehojen kunnioittamista, puhetta itsemääräämisoikeudesta ja tunnetaitokasvatusta.
Lapselle on tärkeää antaa ikätasoisesti ja myönteisesti tietoa oman kehon ihanuudesta ja arvokkuudesta. Kehon osien nimeäminen, koskettamisen säännöt ja toisten kanssa toimimisen opettaminen antaa eväitä lapselle suojata itseään sekä ymmärtää muiden rajoja.
Turvataidoista puhuessa tarkoitetaan konreettisia taitoja, joilla lapsi oppii toimimaan hankalissa tilanteissa. Lapsi oppii sanomaan EI ja kertomaan aikuiselle. Usein käytetään ”uimapukusääntöä”, eli lapselle opetetaan, ettei kenelläkään ole lupaa koskea uimapuvun peittävälle alueelle ilman lupaa. Tästä nostaisimme huomion ja pienen kritiikin, että on yhtä tärkeää opettaa lapselle, ettei pelkästään uimapukualue ole yksityistä, vaan kaikkeen kosketukseen tarvitaan toisen ihmisen suostumus.
Seksuaalikasvatuksen ja turvataitojen avulla lapsi oppii puolustamaan itseään, mutta myös muita ihmisiä. Lapsi oppii omien ja muiden rajojen kunnioittamista. Tätä taitoa tarvitaan kaikissa ihmis- ja vuorovaikutussuhteissa läpi elämän.
Seksuaalikasvatus erityisryhmissä
Monissa lähteissä on todettu, että erityislapset ja -nuoret saavat usein vähemmän seksuaalikasvatusta, mutta ovat yliedustettuina seksuaaliväkivallan kokemuksissa. Vammaisiin ihmisiin kohdistuu edelleen huimasti ennakkoluuloja ja asenteita, joiden vuoksi ajatellaan, etteivät he tarvitse seksuaalikasvatusta. Näitä ovat esimerkiksi:
- Vammaiset eivät tarvitse seksuaalikasvatusta, koska he eivät harrasta kuitenkaan seksiä.
- Seksuaalikasvatus vahingoittaa lasta.
- Seksuaalikasvatus yllyttää ei-ikätasoisiin tekoihin.
- Seksuaalikasvatus herättää nukkuvan karhun.
- Seksuaalikasvatusta annetaan vain, jos lapsi kysyy.
- Vammaisissa ihmisissä ei ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
- Seksuaalisuus on yhtä kuin seksi.
- Seksi on yhtä kuin yhdyntä.
Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvät häpeäpisteet ja ennakkoasenteet elävät yhteiskunnissa ja kulttuureissa syvässä. Esimerkiksi vielä vajaa 50 vuotta sitten seksuaalista häirintää ei ollut olemassa, koska sille ei ollut olemassa omaa käsitettään eikä siitä tohdittu puhua. Edelleen seksuaaliväkivalta koetaan asiaksi, josta on helpompi vaieta, kuin tuoda sitä ilmi. Kynnys siitä puhumiseen kasvaa, jos tekijä on läheinen tai tuttu. Valitettavasti tutkimustiedon mukaan mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä todennäköisemmin seksuaalirikoksen tekijä on lapsen lähipiiristä.
Kuitenkin on selvää, että seksuaalikasvatuksen tarve on erityisryhmiin kuuluvilla lapsilla, nuorilla ja ihmisillä. Jos ymmärtäisimme, että seksuaalikasvatus ei ole pelkästään seksiin liittyvää opetusta, vaan kääntäisimme sen lasten ja nuorten turvallisuutta lisääväksi asiaksi, voisimme suhtautua asiaan helpommin. Seksin ja seksuaalisuuden ero on hyvä ymmärtää se helpottaa asioista puhumista.
Jos lapsi ja nuori ei koskaan opi esimerkiksi nimeämään kehon osiaan myös intiimialueilta, mahdollisten seksuaaliväkivallan kokemuksien sanoittaminen on vaikeaa. Joskus seksuaalikasvatuksen antamista vaikeuttaa kommunikaatiovälineiden puute ja niiden käyttäminen. Olisikin tärkeää, että lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä olisi osaamista tai konsultointimahdollisuus vaihtoehtoisista kommunikaatiokeinoista.
Me mielellämme SelkoSeksillä autamme ja opastamme seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen liittyvissä kysymyksissä.
Tutustu myös seuraaviin aihetta käsitteleviin teksteihin: Artikkeli kehitysvammaisuudesta ja seksuaalisuudesta ja teksti Kommunikointi ja sitä tukevat menetelmät terveydenhuollossa – SelkoSeks
Kirjoittaja: Henna Suikki, toimintaterapeutti YAMK, Erityistason seksuaaliterapeutti NACS.
Tutustu myös seksologian toiseen yritykseen www.amorin.fi